TEA HONO

@teahono
www.teahono.com

EN: Tea’s artworks examine how the external demand is greater than the internal capacity to deliver in other words the high demands of nowadays way of living and how individuals respond to those high demands or end up having spent their energy reserves. The works also often include reminders about our connection with nature and animals underlining the importance of every soul’s existence.

FI: Tean teokset tutkivat sitä, kuinka ulkoiset vaatimukset ylittävät yksilön sisäisen kapasiteetin ja kuinka tähän reagoidaan, toisin sanoen nykyajan kovat vaatimukset elää tehokkaasti ylittävät helposti yksilön energiavarat aiheuttaen hämmenystä ja riittämättömyyden tunteita. Teokset myös sisältävät muistutuksia ihmisten yhteydestä luontoon ja eläimiin alleviivaten jokaisen sielun olemassaolon tärkeyttä.

UN-EDITED DIARY-LIKE NOTES ON LIFE

audio recordings (in Finnish) / nauhoituksia

EN: Unedited diary-like notes on life is a series of audio recordings that tell about a person’s life, sensations or anything else as if the audio recording was her diary. Unedited diary like notes on life investigates feelings of self-consciousness and awkwardness and letting go of control in a media saturated time of today where most excerpts of people’s lives are carefully curated.

FI: Unedited diary like notes on life on sarja ääninauhoituksia, jotka julkaistaan taiteilijan www-sivuilla. Nauhoitukset kertovat kertojan elämästä, tuntemuksista tai mistä tahansa, ikään kuin nauhoitus olisi hänen päiväkirjansa. Teos tutkii itsetietoisuutta sekä kiusallisuuden tunteita ja kontrollista irtipäästämistä ajassa, jossa suurin osa ihmisten omista julkaisuista esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ovat tarkoin kuratoituja valikoituja paloja.





DESCRIPTIONS:


1. The Ghosts of the Atlantic Ocean (audio recording, 1’01’’). 

“I am sitting on the beach of an island, which lays in the middle of the Atlantic ocean and it is really windy and
All of a sudden I felt like
Like this wind is full of ghosts somehow,
Full of, of ghostly spirits,
And they just… Somehow all the fish,
That was caught here, somehow their dead spirits
And I don’t know.
I just feel as if they are floating above me and…
And… I don’t know,
I just don’t like the wind today.
I guess I just have to accept it.
The wind is blowing and the ghosts of the Atlantic Ocean are flying above me.”

2. Who am I? (audio recording, 1’03’’).

“Today I was thinking… What remains… I mean what is there..
What is left when all… (takes a break)
All the ways to define yourself according to what you do.
What I do.
When all of that is stripped away, what remains?
I think I never consciously built my, somehow my identity on such things, but
But it just happens.
And then today this question popped to my head.
What remains?
What is there? (laughs)
Who am I?”

3. Maalokerossa (audio recording, 1’42’’, only in Finnish).

KUVAUKSET:


1. Atlantin aaveet (nauhoitus, 1’01’’).

“Istun rannalla saarella, joka on keskellä Atlantin valtamerta ja tääl on
tosi kova tuuli ja
jotenki yhtäkkiä tuli semmonen olo, että…
että se tuuli on täynnä  jotenki aaveita,
kaikkii, kaikkii aavemaisia sieluja,
jotka vaan… jotenki kaikki kalat,
jotka on kalastettu täält merest, ni jotenki niitten kuolleet sielut
ja jotenki en tiiä,
tuli yhtäkkii sellanen olo et ne jotenki vaa pyyhkii mun yli ja…
Ja.. en tiiä,
tuulen vastainen päivä tänään.
Mutta tuulee, täytyy vaan hyväksyy se.
Tuulee ja atlantin aaveet pyyhkii mun yli.”

2. Kuka mä oon? (nauhoitus, 1’03’’).

“Tänään mul tuli semmonen ajatus, että mitä jää, et mitä niinku…
mitä jää jäljelle ku kaikki... (tauko)
Itsemääritelmät sen mukaan mitä sä teet.
Tai et mitä tekee.
Ni sit ku ne kaikki riisutaa pois, niin mitä jää jäljelle?
En mä oo ikinä ehkä sillee..
Tietoisesti rakentanu omaa, jotenki, itsekäsitystä semmosten asioden ympärille, mut,
mut sit kuitenki niin vaan käy.
Ja sitte, tänään heräs semmonen kysymys, että
että mitä jää jäljelle?
Mitä siel on? (nauraa)
Kuka mä oon? “

3. Maalokerossa (nauhoitus, 1’42’’).

“Voisin vielä jatkaa tohon edelliseen omassa tilassa nauhoitukseen, että..
Että toisaalt on tää omassa tilassa oleminen tosi hedelmällistäkin.
Tavallaan vähän niin ku ois 24/7 hiljaisuuden retriitissä (nauraa).
Muutenki aina ihmetyttäny suomalaiset, jotka menee hiljaisuuden retriittiin, koska.. (tauko)
koska Suomessa asuminen
on yks hiljaisuuden retriitti (nauraa).

No mut joo, kotimaan pilkat sikseen…
Touhukas viikko, koska me ollaan muutettu, ja sitten,
jotenkin mä halusin vaihtaa hirveesti asuntoa, koska se aiempi oli tosi kallis
ja nyt on paljon halvempi (nauraa)....
sille halpuudelle on tietenkin aina syynsä,
koska me asutaan puoliks maan alla
ja kaikki ikkunat on sillee, että siitä näkyy vaan ohikulkijoiden nilkat tai autojen renkaat. Ja sitte… eeh.. Sitä jotenki miettii, että mitä mä oikein ajattelin (nauraa).  

Eilen illal mä makasin sängyssä ja sit mä mietin että, että täähän on vähän niin ku arkussa olisi,

että on jo valmiiks maan alla... tässä pötköttelen.
Semmonen pieni hetkellinen kuolema.. Tuli.

Ja jotenki ehm, sitä mä nyt ihmettelen, että miks mä oon tänne maalokeroon muuttanu (nauraa hermostuneesti),
mutta yritetään pysyä kiitollisena. “